Siemenkuja 2, 00700 Helsinki
020 734 5210

Muutosvastarintaa vai järkevää riskienhallintaa?

Mediassa törmää säännöllisesti artikkeleihin tai uutisiin, joissa ihmetellään yritysten haluttomuutta ottaa uutta teknologiaa käyttöönsä. Asiantuntijat kummastelevat, mikseivät firmat käytä robotteja tai suuria säästöjä lupaavia ulkoistuspalveluita heti kaikissa liiketoiminnoissaan.  Mistä jarruttelussa oikein on kysymys?

Taloustieteilijä Zvi Griliches etsi ongelmaan ratkaisua jo 1950-luvulla. Asiaa hetken tutkittuaan hän tuli siihen tulokseen, että vastaus löytyisi maanviljelystä – ja vielä tarkemmin maissinjyvistä. Iowan osavaltiossa kehitettiin 1920-luvulla hybridimaissi ja siihen liittyvä jalostusmenetelmä. Niiden avulla voitiin kasvattaa erilaisiin olosuhteisiin sopivia ja satoa merkittävästi lisääviä lajikkeita. Vuoteen 1940 mennessä jo lähes kaikki Iowassa istutettu maissi oli hybridimaissia. Vaikka tuoton lisäys oli todistettu moneen kertaan, eivät maanviljelijät muissa osavaltioissa lämmenneet ajatukselle läheskään yhtä nopeasti. Esimerkiksi Texasissa ja Alabamassa istutetusta maissista oli vielä 1950-luvulla suurin osa perinteistä lajiketta. 

Syy oli yksinkertainen: hybridimaissi oli vanhaa lajiketta kalliimpaa. Lisäksi riski koettiin maaperältään köyhemmissä osavaltioissa suureksi, toisin kuin rehevässä Keskilännessä. Hybridimaissi voitti lopulta kilpailun, mutta siihen meni kymmeniä vuosia uuden lajikkeen syntymästä.

Griliches selitti havainnollaan innovaatioiden kohtaamaa muutosvastarintaa. Maanviljelijät kyllä ymmärsivät uuden lajikkeen mahdollisuudet. Silti he suosivat perinteistä, koska eivät olleet takuuvarmoja oman lompakkonsa lihomisesta. Mieluummin pieni tuotto kuin suuri riski, he ajattelivat. Monet taloustieteilijät Grilichesin jälkeen ovat päätyneet samaan johtopäätökseen. Kohderyhmän taloudellinen tilanne kertoo paljon enemmän uuden teknologian leviämisnopeudesta kuin pelkkä innovaation lupaama parannus. Menettämisen pelko on merkittävästi suurempi kuin lisähyödyn saavuttamisen mahdollisuus, kuten nobelisti Daniel Kahneman ja useat muut ovat tutkimuksissaan osoittaneet.

Grilichesin mukaan kysymys, johon uuden teknologian kaupittelijoiden pitää vastata, ei ole ensisijaisesti mitä teknologia voi tehdä hyväkseni, vaan kuinka paljon investointi täsmälleen ottaen tuottaa minulle?

Toisinaan markkinaan tunkee häiriköitä, jotka onnistuvat muuttamaan uuden teknologian rahaksi muita nopeammin. Tästä hyvä esimerkki ovat Applen, Googlen ja Facebookin kaltaiset alustapalvelut. Valtaosa muista yrityksistä hiihtää vuosikausia niiden perässä. Kun oikea sovellus lopulta omaksutaan, ovat teknologiajätit jo siivonneet markkinat huippuosaajista ja valloittaneet suuren osan asiakkuuksista. Jaettavana on enää murusia.

Grilichesin tutkimus selittää suurten yritysten ylivoimaa. Keksinnön menestys riippuu osin liiketoiminnan mittakaavasta ja osaajien keskittymisestä. Iowassa oli paljon osaamista, suuret pellot ja isot koneet, joilla uuden lajikkeen hyödyt saatiin muutettua nopeasti rahaksi. Montanan kaltaisessa osavaltiossa tilat olivat pieniä, maa köyhää ja suuria koneita oli harvassa. Se tarkoitti, että uuden lajikkeen hyödyt olivat viljelijöiden mielestä marginaalisia.

Saman periaatteen mukaisesti Piilaaksossa uudet teknologiat leviävät nopeasti, kun osaajat siirtyvät yrityksestä toiseen. Amazonilla ja Googlella on paljon dataa, laskentavoimaa ja asiakkaita, jolloin uuden teknologian hyödyt monistuvat vauhdilla. Pieni suomalainen bittipaja seuraa menoa kateellisena vierestä.

Kylvä keksinnön jyviä aluksi edes pienelle alueelle ja katso miten se kasvaa oman liiketoimintasi maaperässä. Jos tulokset ovat lupaavia, kasvata onnistumisia.

 

Teksti: Antti Apunen: Haastajasta Hittipalveluksi

Related Posts