Siemenkuja 2, 00700 Helsinki
020 734 5210

Sveitsiläinen hittituote eli halpa muovikello

Muistatko vielä Roger Mooren tähdittämät 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun Bondit? Niissä salainen agentti 007 pelasti maailman täsmällisesti kuin sveitsiläinen… ei kun siis japanilainen kello.

Japanilaiset merkit, kuten Seiko ja Citizen, valtasivat rannekellomarkkinat 1970-luvulla. Kvartsikiteellä aseistettu massatuote polki perinteisesti käsityönä valmistettujen aikarautojen hinnat pohjamutiin ja kelpasi useimmille ostajille.

Tilanne oli niin paha, että jopa James Bond oli vaihtanut Rolexinsa japanilaiseen. Alppien rinteillä pohdittiin kuumeisesti, miten sveitsiläinen ajannäyttäjä saataisiin palautettua paitsi tuplanollaseiskan myös maksavien asiakkaiden ranteisiin.

Mekaaniset kellot näyttivät tulleen tiensä päähän. Uskottiin olevan vain ajan kysymys, milloin japanilaiset ostaisivat sveitsiläiset kellonvalmistajat.

Sveitsin hallituksen asettama työryhmä oli niin lannistunut, että se yksinkertaisesti käski pankkeja valmistelemaan kellofirmat myyntikuntoon. Sveitsiläisten onneksi projektin vetäjäksi palkattiin mies, joka kieltäytyi heti pestin saatuaan työnantajansa vaatimuksista.

Nicholas Hayek kääri hihat ja aloitti kellobisneksen suursiivouksen. Ensi töikseen hän yhdisti kaksi alan jättiläistä, Asuagin and SSIH:n. Jotta motivaatio pysyisi korkealla, hän kahmaisi ison osan syntyneestä firmasta omistukseensa. Uusi tiukupaja sai nimekseen Société Suisse de Microélectronique et d’Horlogerie eli SMH. Firman tuotemerkkejä olivat muun muassa Omega, Longines ja Tissot.

Seuraava askel oli japanilaisten haastaminen. Sveitsiläiset valmistajat olivat taistelun tuoksinassa jo luopuneet katteistaan, mutta käsityövaltainen tuotantomalli ei silti pärjännyt kustannustehokkaalle japanilaiselle automaatiolle.

Hayek päätti, että hintasota oli väärä strategia. Hän tuplasi hinnat ja vaati, että jokaisen kellon tauluun lisättiin sanat Swiss tai Swiss made. Ylpeys oman tuotteen laadusta ja ainutlaatuisuudesta oli voitettava takaisin.

Profiilinnosto ei ollut ilmainen operaatio ja Haeyk ymmärsi, että siihen tarvittavat rahat oli ensin tienattava jostakin. Ylimääräiset kassavarat kun oli jo syöty mittelössä nousevan auringon maan tuotantoinsinöörien kanssa.

Ratkaisu rahoituspulmaan löytyi SMH:n tytäryhtiöstä Etasta, joka oli hiljattain hankkinut muovin ruiskuvaluun sopivat laitteet. Vuoden ja kolmen kuukauden mittaisen tuotekehitysponnistuksen tuloksena syntyi yksinkertainen ja halpa rannekello, jota saattoi sarjatuottaa koneellisesti. Yhdeksi palaksi puristettu muovirunko kätki 51 osaa, mikä oli melkein puolet vähemmän kuin kilpailevissa malleissa.

Mutta ostaisiko kukaan halpaa muovirimpulaa, vaikka se olisi kuinka sveitsiläinen?

Salaisen reseptin viimeinen ainesosa löytyi markkinointiosastolta. Jos kerran kravatteja tai iltapukuja saattoi omistaa useita, niin miksei myös kelloja? Mitä jos asiakas sovittaisikin ajannäyttäjän asuunsa ja vaihtaisi kelloa muodin mukana?

Kello julkaistiin vuonna 1983. Se sai nimekseen Swatch, joka tuli sanoista second watch, toinen kello. Nimi kuulosti samalla sopivasti sveitsiläiseltä kellolta, Swiss watch.

Suunnitelma toimi. Kolmenkymmenviiden taalan tietämille asettunut hinta ei rasittanut erottautumishaluisten lompakkoa. Ja kun suunnittelijoiksi vielä värvättiin sellaisia nimiä kuin Keith Haring ja Christian Chapiron, menivät kellot pian kuin kuumille kiville. Swatchien keräilykin sai vaatemuotiin viittavan kutsumanimen: Swatch wardrobing.

Huippusuunnittelijoiden kelloja saatettiin valmistaa hyvinkin pieniä eriä, mikä teki niistä välittömästi arvokasta keräilytavaraa ja nosti samalla mielikuvaa muiden Swatchien arvosta. Esimerkiksi Chapironin suunnittelema tiuku myytiin vuoden 1992 huutokaupassa 23 500 eurolla.

Swatchin Yhdysvaltain myynti kasvoi vuodessa 3 miljoonasta dollarista 105 miljoonaan vuonna 1985. SMH-konserni vaihtoi menestyksen myötä nimensä Swatchiksi vuonna 1998. Nykyisin konsernin liikevaihto on yli 8 miljardia euroa.

Ja mikä tärkeintä, James Bondkin vaihtoi japanilaisen aikarautansa takaisin sveitsiläiseen vuonna 1987*. Vuodesta 1995 eteenpäin salaisen agentin ranteessa on komeillut tauotta Swatch-konserniin kuuluvan Omegan Seamaster.

Tehokas markkinahäirikkö syö lannistuneet kilpailijat tieltään. Nokkela tuotteistaja ei jää tuleen makaamaan, vaan tarjoaa ostajille ainutlaatuisen ja vertailukelvottoman vaihtoehdon.

* Timothy Daltonin valinta 007 vaaran vyöhykkeellä -elokuvaan oli sveitsiläinen TAG Heuer. Dalton näytteli Bondia vielä toisen kerran vuonna 1989, jolloin kello vaihtui Bondin alkuvuosilta tuttuun Rolexiin. Pierce Brosnanin myötä Bondin kelloksi nousi Omega, joka on säilyttänyt asemansa tähän päivään saakka.

Related Posts